F i l l y ' s D a y d r e a m♥

Seitsemän kuukautta.
Kaksikymmentäyhdeksän päivää.
Tuhansia tunteja.

Tää ei voi olla mahdollista. Miksi just Filly. Mä en voi ymmärtää tätä.
Vielä oli ihan liian aikaista päästää sut pois. Mut enää ei ollu muita vaihtoehtoja, kaikki on mennyttä.
Enää ei oo muuta jäljellä kuin muistot, ne säilyy ikuisesti.

Pysähdy hetkeksi. Mieti. Paina kaikki mieleesi rakkaimmastasi, silloin kun se on vielä mahdollista.
Jonain päivänä se kaikki on mennyttä.
Meidän kohdalla takaraja tuli vastaan liian aikaisin. Oli aika päästää irti. Luovuttaa rakkaimpasi parempaan paikkaan, ilman kipuja.

Ihan liian aikaista. Ajankohtaan kun ei voi vaikuttaa suuremmin. Pitää päästää irti kun sen aika koittaa, ei voi olla itsekäs ja ajatella vain itseään.
Ikävä on järkyttävä, ehkä me selvitään vielä. Kaikesta on aina selvitty, ehkä tästäkin, vaikkei se siltä tunnu. Siitä ei pitänyt tulla ikinä mulle näin tärkeetä, mä en halunnut kokea sitä menetyksen tuskaa uudestaan. mä koin sen jo Timin kohdalla, tosin nyt se tuntuu vielä monta kertaa pahemmalta. Mä en suunnitellut tätä, tän ei pitänyt mennä näin. Ei todellakaan.

Mun on vaikea hengittää. Sellanen tyhjä tunne mun sisällä, en voi käsittää tätä.
Ei tunnu miltään. Tai oikeestaan tuntuu kauheelta. Mä tunnen itteni turhaks, ei oo enää sitä Fillyä jonka takia mä jaksoin pysyä iloisena ja pirteänä. Entä nyt, miten mä voin jatkaa?
Mä en enää jaksa mennä tallille, se tuntuu turhalta. Se ei oo enää oottamassa mua, hamuamassa mun taskuja ja tuuppimassa mua herkkujen toivossa. En enää ikinä kuule sitä iloista hirnahdusta, enkä näe sitä elämän iloa, joka syttyy sen silmiin heti kun näkee yhdenkään esteen.
En tunne sen lämmintä henkäisyä niskassa sen kävellessä mun perässä. Enkä enää ikinä voi silittää sen sileää karvaa. Tai ihanvaan istua ja katsella kun se syö.
Kaikki nuo asiat olivat niin pieniä silloin, ei niistä silloin tajunnut nauttia niin paljon kuin nyt.
Kaikki tuo on nyt historiaa, nuo asiat ovat enää meidän muistoissa❤
Mä oon vihanen ittelleni, vaikkei se mun syy ollutkaan. Mä en ois voinut tehdä mitään toisin, mutta kuitenkin.
Silti mä oon niin helpottunut. Se ei enää ikinä tunne kipua, se saa syödä niin paljon vihreää kuin se ikinä tahtoo, ilman ähkyvaaraa. Ahmatin paratiisi siis. Sen on nyt parempi olla.
Sillä on nyt kaikki taas hyvin.

Mutta mulla ei ole.

Joo mun rinnalla oli mulle tärkee henkilö koko syksyn ajan, hää sai mut unohtaa Fillyn useesti. Mut yksin ollessa oli pahinta. Mä en halunnut olla yksin, kaikki ajatukset oli liian sekavia, mul ei ollu hyvä olla yksin. Mä mietin liikaa.
Mun on vaikea elää ilman mulle maailman tärkeintä otusta. Mulla ei oo enää mitään syytä, miksi menisin tallillekkaan. En mä tekis siellä mitään, kaikki on mennyttä. Kotonakaan mun ei oo hyvä olla, musta tuntuu ettei kukaan koskaan tuu ymmärtämään mua täysin.
Mä yritän muistella vaan niitä hyviä hetkiä, ilman kipua.
Silti mun mieleen rakentuu aina vain uudestaan kuva siitä, millaista meillä voisi nyt olla jos kaikki olisi niinkuin ennen.
Silloin kun kaikki oli vielä hyvin, ennen pelkoa rakkaimman menettämisestä.
Yksi pieni ongelma vain.

Mikään ei ole kuin ennen, ei mikään.

Kelaan päässäni uudestaan ja uudestaan mitä kaikkea me ollaan yhdessä koettu. Ja mitä jäi kokematta. Mulla oli melkein kuukausi aikaa miettiä ja ymmärtää tätä, mutta silti, kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Liian äkkiä.

No life without death.

Meidän aikana teimme paljon kaikkea, kokeilimme uusia juttuja ja koimme paljon uutta♥
Me hypättiin satulalla, että ilman satulaa.
Peltoiltiin satulalla, sekä ilman.
Maastoiltiin satulalla, sekä ilman.
Huhtikuusta eteenpäin olimme pari kuukautta ilman satulaa ja lopulta, kun satula oli taas sopiva, mentiin silti lähes poikkeuksetta ilman satulaa.
Mentiin pelkillä päitsillä.
Tuuppailtiin koulua kentällä, korjattiin laukat kuntoon kesällä, kunnes pakka hajosi taas käsiin ja aika loppui kesken.. poni hyppi pystyyn, ja puri mua ekaan kertaan ikinä. Se yritti näyttää meille ettei kaikki ollut hyvin. Ei todellakaan.
Lähinnä me höntsäiltiin vaan paljon ilman satulaa ilman vakavaa treenausta ja tiputtua tuli muutenkin ~10 kertaa.
Maastossa tuli pariin otteeseen lennettyä, kentällä vähän useammin.

Mä oon ikuisesti kiitollinen tosta mahtavasta ajasta, joka me yhdessä vietettiin. Poni oli paras, se yritti aina parhaansa♥

Tää oli kyllä maailman parasta aikaa, mä voisin niin elää ton ajan monta kertaa uudestaan ja uudestaan. Äpy on mun elämäni tärkein hevonen❤
    Mut nyt mä en voi sanoa muuta kuin:

Kiitos kaikesta rakas, maailman parhain jätkä. Lepää rauhassa❤
4.5.2002-22.7.2015

Liian usein kaikki kaunis päättyy kyyneliin,
Liian paljon kesken jää.
Pitäis elää kuin jokainen päivä ois viimeinen.

Muistelen sua ja muistelen meitä. Muistelen käsi kädes yhes käveltyjä teitä.

Nää hetket ei saa kadota, vaan ne muistetaa vielki ku ollaa vanhoja,

sillonki viel korvaas kuiskaan "oot mun ainoa"

 Nobody can go back and start a new beginning, but anybody can start today and make a new ending.

Be the light in the darkness.

 It's hard to forget someone who gave you so much to remember.

 Memories never die.