Autot syö pieniä poneja

Moikka! Sunnuntaina piti tehdä postaus niistä kisoista.. Arvatkaapa teinkö sitä? No en tehnyt.

Menin ne siis Saralla. Verkassa se liikkui paremmin kuin radalla, ja tosiaankin radalla se oli niin hidas pohkeelle ettei mitään rajaa..
     Aluksi verkattiin hetki ulkona. Otettiin kaikki askellajit ja siirtymisiä, ympyröitä yms, jonka jälkeen päästiin maneesiin verkkaamaan. Ulkona laukkasi aluksi tosi huonosti(ehkä pohjan takia), pari kierrosta kenttää ympäri niin alkoi laukkakin sujumaan paremmin ;)
      Radasta jäi ihan ok fiilis, mutta paljon paremmin olisi voinut mennä!
Prosentteja taisi olla jotain lähempänä 60%, ensi kisoissa sitten luultavasti helppoC:1.

Tiistaina lähdettiinkin Filin ja Naksun kanssa maastoilemaan. Tehtiin aika lyhyt lenkki, noin 5-6km. Alkumatkasta käveltiin pitkään, jonka jälkeen yhdellä metsä-autotiellä ravattiin hetki. Matkaa jatkettiin rauhallisesti käynnissä.
    Sitten tuli sellainen lumia auraava traktori vastaan, tultiin alas selästä ja ohitettiin traktori ihan nätisti. Juuri kun oltiin ohitettu traktori, Fili sekosi ihan täysin. Se hyppi pystyyn ja juoksi suoraan päälle yms yms. Pidin siitä silti kiinni ja yritin rauhoittaa sitä samalla, kun yritimme kävellä hyppiä kauemmas traktorista. Sitten se rauhottui hieman ja pääsin takaisin selkään.

vähän aikaa käveltyämme takaapäin tuli ihan normaali henkilöauto. Filly sekosi taas, ja hyppäsi niin korkealle pystyyn kun on mahdollista, ilman että kaatuu ja mun tasapainossa ei oo ikinä ollut hirveesti kehumista joten lensin selälteni maahan. Ei onneksi sattunut, ja sen jälkeen peruutettiin melkein sen auton päälle, ja hypättiin viereiselle pellolle jotta auto pääsee lähtemään.. :D Auton menemisen jälkeen menin taas takaisin selkään ja päästiin jatkamaan.

Loppumatka meni tosi hyvin, ravasimme enemmän kuin alkumatkasta. Ei säikkynyt (tai edes esittänyt säikkyvänsä) enää autoja.

Ensi viikolla menen tallille varmaankin ke, to, pe ja su. Keskiviikkona ratsastamaan Fillyllä ja Naksulla. Torstaina koulutunnille Bartilla ja perjantaina ehkäpä itsenäisesti ratsastamaan Bartilla ja sunnuntainakin vuokraan sen tunniksi itsenäiseen ratsasteluun.

Rakastan sua nyt, aina ja ikuisesti♥

22.1.2015

Nää muistot säilyy ikuisesti, sua ei voi unohtaa. Oot ikuisesti se rakkain, Kiitos kaikesta<3

Kiinni pitämisessä vaikeinta on irti päästäminen

Kauniimpaa saa etsiä, parempaa ei voi löytää

Opetit minut nauramaan. Autoit minua tuntemaan. Kerroit miten rakastaa ja autoit jaksamaan. Mutta unohdit kertoa miten voin unohtaa. Et koskaan muistanut opettaa miten kuivata kyyneleet, kun rakkaus ei olekaan tarpeeksi kestävää.

 Irti päästäminen, on se hinta mitä rakkaudesta joutuu maksamaan. Autoit mua jaksamaan päivästä toiseen. Opetit mulle sellaista, mitä kukaan muu ei voi antaa.

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus

                                               

Mä haluun et tiedät sen, oot ainutlaatuinen

Meil ei ollu yhteistä aikaa kun noin 8 kuukautta. Mutta toi aika oli kuitenkin parasta aikaa mun elämässä. Opetit mulle niin paljon! Kokeiltiin paljon uutta, välillä lopetettiin hyvillä fiiliksillä, välillä hieman huonommilla.. no, eihän aina voi onnistua!

Noi ajat muistetaan vielä pitkään. Rakastan sua nyt, aina ja ikuisesti<3

Olit rakkain asia mun elämässä. Kävin hoitamassa sua joka päivä. Me ei luovutettu, vaikkei aina onnistunut. Syksyllä aloit mennä huonompaan kuntoon. Siinä vaiheessa meiltä ei enää kysytty jatketaanko vai luovutetaanko. Meille ilmoitettiin se. Se tuntu sillon niin väärältä, mut kuitenkin tää kaikki oli vähintä mitä me voitiin sulle antaa. Sun aika oli siirtyä kevyempään käyttöön. Mein tehtävänä oli jättää sut muille. Meidän velvollisuutena oli päästää irti. Aikaa ei ollut enää, meidän piti luopuu täst kaikesta.

Sitten meidän yhteinen tarinamme päättyi. Ei ehkä onnellisin loppu tälle tarinalle, tosin huonomminkin voisi mennä.

      Aina on vaikea luopua, mutta aina on selvitty, eikö niin? Aika parantaa haavat.

Ikävä ei helpota, aikaa kuluu. On niitä muitakin joista on luovuttu, sä jäit mieleen parhaiten. Ei noita ihania muistoja voi unohtaa. Tota ihanaa aikaa, jolloin me loimme yhteisiä muistoja, mut nyt tää tarina sai loppunsa.

Sä oot nyt parempien ihmisten hoidossa. En pääse sua kattomaan, toivottavasti voit hyvin<3

Kumpa kaikki olis kuin ennen. Jatkettais normaalisti. Mitään ei ois käynyt. Kyllähän se oli tiedossa, joskus oli luovuttava. Se hetki tuli silloin vastaan, kun sitä vähiten toivoi..

Kiitos kaikesta, parane pian täysin<3

 

"Se on myyty.."

Nyt aion kertoa siitä, joka pilasi koko torstai päiväni.

Torstaina olimme tallilla. Aioin hoitaa Kapun. Menin katsomaan onko se karsinassa. Ei, ei ollut. Sen karsina oli muutettu Ranen karsinaksi. Luulin että se oli siirretty ulkokarsinaan ja siinä vaiheessa kun olimme kiertäneet kaikki ulkokarsinat ja tarhat läpi oli mulla epäilys, että se on esim klinikalla. Ajattelin kuitenkin että sen kanssa oltiin maastossa tms.

Kävelin maneesille, koska tiesin Raijan olevan siellä. No, siinä se istui, aivan niinkuin joka kerta aiemminkin. Kävelin Raijan luokse, ja kysyin suoraan:"Missä Kapu on?"
Sain vastaukseksi hymyn ja lauseen "Se on myyty".
Enhän mä silloin sitä uskonut, enkä sanonut mitään, lähdin vaan pois. Olin loppuajan melko hiljaa ja hoidin Rokia Lauran kanssa.

Kuitenkin illemmalla luin Facebookista lauseen, jonka tiesin joskus tapahtuvan, mutta ei, ei vielä. Se ei voi olla mahdollista. Ei mulla voi olla näin huono tuuri AINA.
"Kapu lähti uuteen kotiin."
Sain kuulla Raijalta myöhemmin että poni oli tullut muutenkin tallille vain myytäväksi.

Tätä on niin vaikea ymmärtää, se lähti elämästäni yhtä nopeasti kuin tulikin.
No. Eikai siitä sitten enempää..

Torstain tunti meni huonosti koska fiilis oli jo siinä vaiheessa ihan maassa. Tunti meni niin surkeasti, että oli pakko vaihtaa kisahevosta, koska tiesin ettei Sissen kanssa kumminkaan onnistuisi. Menenkin siis Saralla kisoissakin.

Luokassani on vain yksi ratsukko minun ja Saran lisäksi. Ja lähden siis toisena/viimeisenä meidän luokastamme. Toivotaan että en mene radalla ihan lukkoon...

Kisoista kerron tarkemmin huomisen jälkeen, nähdään silloin!

Vuoden vikat treenit takana

Uudenvuoden aattona me mentii tallille joskus ennen klo 11.30.
Alkuun putsasimme karsinat ja rasvasimme suitset ja sellaisa perus juttuja,
sitten haimme ponit sisään ja aloimme harjaamaan niitä+juotimme ne.

Kenttä oli vihdoin sula! Käytimme tilaisuuden siis hyväksemme ja menimme vihdoin niitä puomeja(joita piti mennä jo aikoja sitten)!  Molemmat ponit oli kokoajan tosi energisiä, ja tais olla hyvä päivä♥ Ja me oltiin tosi ilosia siitä että pääs vihdoinkin tekemään jotain kunnolla. Fillyn kanssa taivuttelin jonkun verran siinä samalla puomien kanssa.  Pari laukka pätkääkin otettiin, lähinnä nostoja koska ne tuppaa välillä oleen vähän ruosteessa :D


Varsinkin Naksusta jäi oikeesti tosi hyvä fiilis! Poni kulki taas tosi kivasti, ylpee ponista♥ Naksua taivuttelin tosi paljon vuorotellen sisään ja ulos. Alussa ei olisi millään suostunut taipumaan,  mutta sitten kun anto periksi niin taipu tosi hyvin, tehtiin paljon ympyröitä ja pysähdyksiä kans. :) Tuntu tosin edelleen vasemmalle paremmalta.

Sitten kannettiin(erittäin ahkerasti ja reippaasti) puomit kentän laidalle takaisin samalla kun ponit pysyivät kiltisti paikallaan, vaikka olivatkin vapaana..
      Tallissa annettiin lämmintä vettä, ja laitettiin fleece loimet selkään, koska olivat ihan hikisiä. Hetken päästä veimme ne takaisin tarhaan, ja kannettiin sinnekkin lisää vettä.

Lakaisimme vielä tallinkäytävän ja veimme varusteet paikoilleen. Sitten taisimme lähteä kotiin, tallilla olimme n. 4h.      Fillylle on vihdoinkin laitettu hokit!♥