Jos tänne kuuluu, sen tuntee

Tänään olin taas tallilla, tosin vähän erilaisemman hevosen selässä kuin ennen. Se hevonen oli Rolla. Sen kanssa mikään ei onnistunut. Se ei oikeastaan suostunut yhteistyöhön, oli pakko luovuttaa, vaikka ei en yleensä niin tee, mut mä en vaan jaksanut yrittää. Nyt mä en enää jaksanut muutakaan. Se hevonen ei liikkunut eteenpäin,  ei oikeasti millään. Siihen ei auttanut mikään, se käveli vain ja ainoastaan omistajansa perässä. Alun perin minun ei ollut edes tarkoitus ratsastaa.  Mutta oli pakko hypätä selkään, ihan mielenkiinnosta,  kokeilla saanko minäkään sitä liikkumaan. Ei, en saanut. Kokeiltiin siinä vaiheessa aikalailla kaikkea. Oikeasti kaikkea. Mut mikään ei onnistunut. Ei siinä muuta, piti päästää omistaja selkään. En voi sanoa että hänelläkään olisi onnistunut. Tästä kerrasta jäi suoraan sanottuna niin huono fiilis kun vain voi.. Tiiättekö oikeesti sen tunteen kun luulet jonkun olevan helppoa,  kokeilet ja et et ymmärräkkään miten se näytti niin helpolta, mutta onkin niin mahdotonta. Et ymmärräkkään miten se toimii. En tarkoita vaan tätä mutta kuitenkin, Rollan tapauksessa: miten se liikkuu eteenpäin?.  Hevonen ei voi olla pilattu noin pahasti, anteeksi suuresti hevosen omistajalle jos luet tätä, mutta en oikeasti tajua. Se ei ollut ennen tuollainen, mä tiedän sen.

Eilen me Janikan kanssa saatiin se uus liikutushevonen, Filly on 12-vuotias lämppäri, josta kerron lisää ensiviikolla, jolloin mennään siis ensimmäistä kertaa ratsastamaan sillä.

Marva

Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä

Eli siis Tänään oli Janikan kanssa se tehotunti klo 14. Meiltä me lähettiin joskus 12.30 aikaan ja perillä oltiin yhen jälkeen. Oltiin siis varattu jonkun verran aikaa kaikkeen säätämiseen ennen tuntia, koska sitä tapahtuu useasti..:D, mut sitten just ne olikin jo tunnilla keillä mentiin, mentiin sitten siis kattomaan sitä tuntia kun ei ollu oikeen muutakaan tekemistä.

Kun se tunti loppui, noustiin itse selkään ja säädettiin estejalustimet. Sitten lähdimme kävelemään alkukäyntejä oikeaan. Kauaa ei kävelty, sillä ponit oli ollut jo sillä edellisellä tunnilla. Kävelyjen jälkeen lähdettiin raviin ja mentiin ensin keventäen ja sitten pitkät sivut kevyessä istunnassa ja lyhyet sivut keventäen. Sitten mentiin peilien puoleisella pitkällä sivulla ravi puomeja kevyessä istunnassa.  Jossain vaiheessa nostettiin laukkaa ja tultiin laukka puomeja kevyessä istunnassa, se meni hyvin eikä poni ees rallitellu hirveesti.
 Seuraavaks vaihettiin suuntaa ja samaa toiseen suuntaan. Puomien jälkeen alettiin tulemaan oven puoleisella pitkällä sivulla olevaa kavalettia, ensin ravissa. Ne meni tosi hyvin, ja Hemppa hyppäs hyvin :) Sitten tultiin laukassa sitä, nekin meni hyvin. Tultiin sitä jonkun aikaa ja vaihettiin suuntaa.
Tultiin toisella pitkällä sivulla olevaa ristikkoa ensin ravissa sitten laukassa, se ei onnistunut niin hyvin, mutta menetteli.(meinasin tosin löytää itseni maneesin pohjasta, kun en ollut ihan hereillä) Tunti oli tosi kiva, kehitettävää löytyy paljon ja ensi kerralla paremmin! Sitten loppuravit ja käynnit, saatiin lopuksi ratsastaa maneesilta tallille. Ihan loppuun tietty hoidettiin ponit, vietiin ne tarhaan ja lähdettiin kotiin.

Tää on tää maneesilaatu..

Kaikki loppuu aikanaan, kaikki kaunis katoaa♥

Kiitos rakas♥ Nää ajat sun kanssa on ollut ihania, mutta nyt, kaikki loppuu. Meille jää ikävä sua, mut tää oli meistä oikein.

Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysii, 
sun takii opin elämään, oikeen asenteen näytit. 

"Vaikka kaikki kaunis murtuu,
Oot aina siellä minne meen,
Kaikkeen tottuu ja sydän turtuu,
Mut mä tahdon vapauteen"

Me ei unohdeta sua ikinä. Sä oot mein mielessä aina.

Joskus on vain osattava päästää irti. Se hetki olisi kuitenkin tullut hetkenä minä hyvänsä vastaan. Parempi näin. Tähän ei ollut muuta oikeaa ratkaisua, tää oli oikein. Meidän tiemme erosivat liian aikaisin.

Hetkeksi aika on kuin seisahtunut. Päivät kyllä kulkevat eteenpäin, mutta kaikki minussa tuntuu pysähtyneen. Minä odotan, en muutu miksikään. Leijailen tässä hetkessä, tietämättä mihin olen menossa. Tunnen kaiken, mutta katselen vain vierestä. En saa kiinni mistään pysyvästä, pelko repii minut kauemmas. Takerrun sinuun lujasti, en päästä irti.

c.Jonna pyymäki 

Kiitos♥

Stay here.

Timi on edelleen jumissa. Lomailu ei siis päättynyt vieläkään, ei vaikuta hyvältä.. Kävely sujuu, mutta muuten ei pysty mitään tekemään. Jätkä vois jo parantua kokonaan, me voitaisiin jo jatkaa normaalisti. Niinkuin aina ennenkin.

♥:llä Reeta