Maanantaissakin voi olla jotain hyvää

Tänään tulikin taas vietettyä paljon aikaa tallilla, sillä aamupäivä meni Naksun kanssa ja illalla pääsinkin Raijalle estetunnille! Hypättiin noin 70-80cm ja sain onneksi Saran niinkuin toivoinkin(ja sitä myös pyysin). Oli muuten paras ja hauskin tunti vähään aikaan, vaikkei ihan putkeen kyllä mennyt :D Kiitos siitä kuuluu myös Lauralle♥ Ensiviikolla me kaikki kolme, eli Janika, minä ja Laura mennään taas Raijalle. Selittää en oikein osaa, joten katsokaa kuvat.. Naksu kuvat c) Laura Kuisma ja muut kuvat c) Saara Kuisma. Kiitos kuvaajille :) Seuraavaksi siis kuvien vuoro:

Maastoilua parhaimmillaan

Maanantaina kävimme maastossa. Minä menin ensin Naksulla ja Janika meni Fillyllä edellä. Menimme saman lenkin kahdesti.. ensimmäisellä kerralla menimme vain käyntiä. Pientä pukittelua ja pystyyn hyppimistä lukuun ottamatta.. seuraavalla kerralla minä otin Fillyn ja laukkasimme yhden aika pitkän ylämäen. Kun tulin sen selästä alas, se hyppi pystyyn, syytä en tiedä koska sen jälkeen oli kumminkin täysin normaali. Lopuksi menimme hetkeksi kentälle ravailemaan, loppuraveja.
       
   Tallissa harjasimme hevoset. Putsasimme karsinat ja laitoimme hevosille loimet. Sitten veimme ne takaisin ulos. Lopuksi veimme hevosille lämmintä vettä tarhaan ja haimme karsinoihin purua.

Kuvissa söpöilee kaksivuotias arabitamma Oona :)

Hyvää joulua kaikille!! ♥

Yritystä löytyy

Janika&Naksu vasemmalla, minä&Filly oikeella :D

Olimme siis eilen, lauantaina tallilla. Menimme ilman satulaa, vaikka tiedossa olikin, ettei niiden askellajit ole mitkään tasaisimmat, eikä selkä mitä mukavin.. Selässä pysyttiin ja muutenkin varsinkin Fillyllä meni tosi hyvin!  Alussa otettiin yhteiskuvia selässä. 

Aluksi menimme tosi pitkään vain käyntiä, sillä kenttä oli aika jäässä.

Onneksi kenttä pehmeni tosi hyvin. Joten lopussa pääsimme laukkaamaan. 

Janika&Naksu. Huomioikaa söpöt vaaleanpunaiset pintelit ;)

Kun otimme ohjat, aloimme ravaamaan. Ajattelin ennen ravaamista, että tipun heti, mutta en edes meinannut lentää! Oli siinä ravissa sitten ihan kiva istua, kun siihen kunnolla tottui. Kenttä pehmeni ja suli onneksi hyvin ravailujen aikana, joten siinä voisi siis laukata.

Otin siis tilaisuuden hyväkseni, ja aloin laukkaamaan. Nostin laukan vain muutaman kerran, sillä laukkasin aina yhdellä kerralla kentän ympäri. Laukat meni tosi hyvin. Sen laukka oli oikeasti niin tasaista ettei sitä voi edes kuvitella. Se on jotain niin täydellistä! Laukkojen jälkeen vaihdoimme ja minä menin Naksulla vain käyntiä. Sillä oli nimittäin ollut vähän huono päivä....

Naksu<3

Paljon kaunista sanomatta jää, kun toisen menettää

7.12.2014

Liian usein kaikki kaunis päättyy kyyneliin,
Liian paljon kesken jää.
Pitäis elää kuin jokainen päivä ois viimeinen.

Perjantaina en voinut vastustaa kiusausta. Mun oli pakko päästä kattomaan sua. Ja sen mä myös tein.
Se saattoi olla virhe. Todellisuus iski päin kasvoja. Se ei ole terve vieläkään. Milloin se paranee? Kuka tietäis? Kuka osaisi auttaa? Mä en enää pystynyt siihen. En osannut auttaa sua silloin, kun apua tarvitsit. Mun piti luovuttaa sut muiden hoitoon, et saanut tarvitsemaas apua, mä oon siitä ikuisesti pahoillani.

Se ei ehkä parane ikinä

Se on vieläkin kipeä. Mulla on ikävä sitä.

Kerro mulle miten muka pystyis unohtamaan,
Miten tää muka tulee väliin?
Tää on vaan runoutta.
En pyydä maailmaa tai kuuta taivaalta.
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan. 

Kumpa paranisit. Sä ansaitsisit sen.  Kumpa ajassa vois palata taaksepäin.  Tai jatkaa siitä mihin sillon jäätiin, kaikki vois olla nyt hyvin. Voisin miettiä uudestaan mitä olisin voinut jättää tekemättä. Nyt siitä ei enää ole hyötyä. Voisin uhohtaa menneet,  aloittaa alusta.

Mutta ei, se ei ole mahdollista.

Se on vain sopeuduttava tähän hetkeen, tähän ratkaisuun, muuta ei nyt ole.

Sä olet ainutlaatuinen,  mitä vastaan tuleekaan,
Toista kaltaistas ei tuu milloinkaan.

Sun pitää parantua. Sä paranet kyllä. Ihan varmasti, sun on pakko. 

En enää koskaan päästäis sua pois,  en enää koskaan lähtis luotas pois. Niin heikko oon ilman sua, niin koditon ilman sua. En koskaan päästäis sua enää pois




Totuus oli se, että se ei ikinä parantunut. Kipu loppui keväällä 2015.

Tervetuloa Filly

Toivotetaan tervetulleeksi Filly.

Voisinpa vaikka aloittaa nimestä. Kutsumanimi on Äpy, mutta jotkin kutsuu Fillyksi. Niihin 'joihinkin' lasketaan myös meidät. Kutsumme sitä Fillyksi. Kokonimihän sillä on Filly's daydream.

Filly on rodultaan lv, ja iältään 12-vuotias. Se  asustelee yksityisellä tallilla lähellä meitä, jossa on kenttä ja isot karsinat ja hyvät tarhat. Hevosia tallissa asustaa yhteensä neljä. Saamme tehdä sen kanssa melkeinpä mitävain, käskynä oli vain että pitää aloittaa rennosti, taivutteluja ja sellaista. Ja saa hypätäkin vain matalia, joskus. Maastot tallin läheisyydessä on hyvät.

Tiettyjä päiviä ei olla sovittu, saamme siis käydä milloin vain, hyvä näin koska olen maailman huonoin noudattamaan tiettyjä päiviä.. Vielä ei olla käyty ratsastamassa, mutta ensiviikolla menemme.

Tämä oli oikeasti täydellinen mahdollisuus meille. Unelma, joka toteutui.

Mitä ikinä uskalsin toivoa, sain sen.

Jos tänne kuuluu, sen tuntee

Tänään olin taas tallilla, tosin vähän erilaisemman hevosen selässä kuin ennen. Se hevonen oli Rolla. Sen kanssa mikään ei onnistunut. Se ei oikeastaan suostunut yhteistyöhön, oli pakko luovuttaa, vaikka ei en yleensä niin tee, mut mä en vaan jaksanut yrittää. Nyt mä en enää jaksanut muutakaan. Se hevonen ei liikkunut eteenpäin,  ei oikeasti millään. Siihen ei auttanut mikään, se käveli vain ja ainoastaan omistajansa perässä. Alun perin minun ei ollut edes tarkoitus ratsastaa.  Mutta oli pakko hypätä selkään, ihan mielenkiinnosta,  kokeilla saanko minäkään sitä liikkumaan. Ei, en saanut. Kokeiltiin siinä vaiheessa aikalailla kaikkea. Oikeasti kaikkea. Mut mikään ei onnistunut. Ei siinä muuta, piti päästää omistaja selkään. En voi sanoa että hänelläkään olisi onnistunut. Tästä kerrasta jäi suoraan sanottuna niin huono fiilis kun vain voi.. Tiiättekö oikeesti sen tunteen kun luulet jonkun olevan helppoa,  kokeilet ja et et ymmärräkkään miten se näytti niin helpolta, mutta onkin niin mahdotonta. Et ymmärräkkään miten se toimii. En tarkoita vaan tätä mutta kuitenkin, Rollan tapauksessa: miten se liikkuu eteenpäin?.  Hevonen ei voi olla pilattu noin pahasti, anteeksi suuresti hevosen omistajalle jos luet tätä, mutta en oikeasti tajua. Se ei ollut ennen tuollainen, mä tiedän sen.

Eilen me Janikan kanssa saatiin se uus liikutushevonen, Filly on 12-vuotias lämppäri, josta kerron lisää ensiviikolla, jolloin mennään siis ensimmäistä kertaa ratsastamaan sillä.

Marva

Mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä

Eli siis Tänään oli Janikan kanssa se tehotunti klo 14. Meiltä me lähettiin joskus 12.30 aikaan ja perillä oltiin yhen jälkeen. Oltiin siis varattu jonkun verran aikaa kaikkeen säätämiseen ennen tuntia, koska sitä tapahtuu useasti..:D, mut sitten just ne olikin jo tunnilla keillä mentiin, mentiin sitten siis kattomaan sitä tuntia kun ei ollu oikeen muutakaan tekemistä.

Kun se tunti loppui, noustiin itse selkään ja säädettiin estejalustimet. Sitten lähdimme kävelemään alkukäyntejä oikeaan. Kauaa ei kävelty, sillä ponit oli ollut jo sillä edellisellä tunnilla. Kävelyjen jälkeen lähdettiin raviin ja mentiin ensin keventäen ja sitten pitkät sivut kevyessä istunnassa ja lyhyet sivut keventäen. Sitten mentiin peilien puoleisella pitkällä sivulla ravi puomeja kevyessä istunnassa.  Jossain vaiheessa nostettiin laukkaa ja tultiin laukka puomeja kevyessä istunnassa, se meni hyvin eikä poni ees rallitellu hirveesti.
 Seuraavaks vaihettiin suuntaa ja samaa toiseen suuntaan. Puomien jälkeen alettiin tulemaan oven puoleisella pitkällä sivulla olevaa kavalettia, ensin ravissa. Ne meni tosi hyvin, ja Hemppa hyppäs hyvin :) Sitten tultiin laukassa sitä, nekin meni hyvin. Tultiin sitä jonkun aikaa ja vaihettiin suuntaa.
Tultiin toisella pitkällä sivulla olevaa ristikkoa ensin ravissa sitten laukassa, se ei onnistunut niin hyvin, mutta menetteli.(meinasin tosin löytää itseni maneesin pohjasta, kun en ollut ihan hereillä) Tunti oli tosi kiva, kehitettävää löytyy paljon ja ensi kerralla paremmin! Sitten loppuravit ja käynnit, saatiin lopuksi ratsastaa maneesilta tallille. Ihan loppuun tietty hoidettiin ponit, vietiin ne tarhaan ja lähdettiin kotiin.

Tää on tää maneesilaatu..

Kaikki loppuu aikanaan, kaikki kaunis katoaa♥

Kiitos rakas♥ Nää ajat sun kanssa on ollut ihania, mutta nyt, kaikki loppuu. Meille jää ikävä sua, mut tää oli meistä oikein.

Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysii, 
sun takii opin elämään, oikeen asenteen näytit. 

"Vaikka kaikki kaunis murtuu,
Oot aina siellä minne meen,
Kaikkeen tottuu ja sydän turtuu,
Mut mä tahdon vapauteen"

Me ei unohdeta sua ikinä. Sä oot mein mielessä aina.

Joskus on vain osattava päästää irti. Se hetki olisi kuitenkin tullut hetkenä minä hyvänsä vastaan. Parempi näin. Tähän ei ollut muuta oikeaa ratkaisua, tää oli oikein. Meidän tiemme erosivat liian aikaisin.

Hetkeksi aika on kuin seisahtunut. Päivät kyllä kulkevat eteenpäin, mutta kaikki minussa tuntuu pysähtyneen. Minä odotan, en muutu miksikään. Leijailen tässä hetkessä, tietämättä mihin olen menossa. Tunnen kaiken, mutta katselen vain vierestä. En saa kiinni mistään pysyvästä, pelko repii minut kauemmas. Takerrun sinuun lujasti, en päästä irti.

c.Jonna pyymäki 

Kiitos♥

Stay here.

Timi on edelleen jumissa. Lomailu ei siis päättynyt vieläkään, ei vaikuta hyvältä.. Kävely sujuu, mutta muuten ei pysty mitään tekemään. Jätkä vois jo parantua kokonaan, me voitaisiin jo jatkaa normaalisti. Niinkuin aina ennenkin.

♥:llä Reeta

ainavaan törmätään pyöreisiin kulmiin

Moikka!   Timillä oli siis tääkin viikko lomaa. Ja jatkuu varmaan ensi viikonkin vielä :/  Eli ollaan vaan taluteltu sitä, harjailtu ja venytelty. Tänään kävin hoitamassa sen ja venyttelin sen kanssa. Ja koska aikaa riitti, tuli pihattokin siivottua ja vedet kannettua.

Ite kävin torstaina hubsilla. Kuvasin kaveria viien tunnilla, katoin toisten kavereitten tuntia neljältä. Ja ilmottauduttiin Katan ja Janikan kans tiistaina taluttamaan tunnille, tarvittiin sinne porukkaa niin päätettiin sitte mennä mukaan.

♥:llä Reeta

Mä lupaan suojella sua kaikelta, mitä ikinä pelätä keksitkään

Moikka,  Timi oli siis tän viikon lomalla(joten tää oli lomaviikko samalla mullekkin). Eli ei ratsastettu ollenkaan, koska tarvis vähän lepoa. Käytiin oikeestaan vaan maastossa kävelemässä ja pari kertaa juoksutettiin. Tänään Milla kävi hieromassa Timin kokonaan läpi, ja totesi sen että todella moni paikka oli jumissa.. varsinkin oikea puoli oli ihan jumissa. Ja kun oikeaan puoleen sattui, niin se varasi painonsa vasemmalle niin vasemman puolen jaloissa oli nestettä. Sen oikeesti ihan huomasi että siihen koski, jos paineli jostain sellaisesta kohdasta joka oli jumissa, mutta paraneehan se siitä! Lomaa siis jatkuu vielä ainakin ensi viikko, ehkä jopa pidempään. Ensi viikko siis tehdään niin että jokatoinen päivä on vapaata, jokatoinen jotain rauhallista ja lyhyttä maastakäsittelyä. Sitten katsotaan uudestaan miten jatketaan. Toivotaan että vanhus paranee!