Mä haluun enemmän elämältä odottaa, mä haluun enemmän eli sut kokonaan.

Miksi se vietiin multa pois? Mä en päättänyt sitä itse. Ei ollut valinnanvaraa, ei oikeestaan päätösvaltaa.

Multa on kysytty kumman mä ottaisin jos saisin valita. Niin, Filly vai Timi. Tällä hetkellä mä valitsisin Timin, todellakin. Mä en tunne niin hyvin Fillyä vielä. Tiedän kyllä etten enää ikinä saa hoitaa tai ratsastaa Timillä. Se oli mun elämäni hevonen. Toista noin ihanaa, noin rakasta ei voi tulla. sellaista ei ole toista.

Jos saisin toisen mahdollisuuden. Tarttuisin siihen heti. Toi hevonen oli jotain niin täydellistä. ei sitä voi kukaan muu ymmärtää. Mä rakastin sitä niin paljon. Kaipaan sitä ihan älyttömästi, kumpa joku vois tuoda sen takaisin mulle.

Me opimme toisiltamme niin paljon. Luotin siihen se luotti muhun. Jos jotain menettää, sitä ei saa enään takaisin. Elämä on joskus epäreilua ja virheistä oppii. Niin olen oppinut minäkin, ja varmasti moni muukin. Vasta hetki sitten tajusin etten oikeasti ole tekemisissä enään tuon mahtavan hevosen kanssa.

 Mä oon oikeesti kiitollinen siitä reilusta puolesta vuodesta, jonka sain viettää tuon ihanan hevosen kanssa. Puoleen vuoteen mahtui paljon surua, iloa ja rakkautta. Tapahtui paljon kaikkea. Teimme paljon kaikkea. Koimme paljon uusia asioita. Paljon hyvää jäi kokematta, paljon uutta jäi näkemättä. Sen matka jatkuu nyt muiden ihmisten kanssa. En kuulu enää niihin ihmisiin. Sillä on nyt ihminen, joka osaa auttaa. Sillä on hyvä olla taas. Toivoin että yhteinen matkamme olisi jatkunut loppuun saakka. Se loppui aivan liian nopeasti. 

Menettämisen tuska on kaikista pahin. Suru ei helpota koskaan.

Kerro miten muka pystyis unohtamaan,

miten tää muka tulee väliin,

tää on vaan runoutta.

En pyydä maailmaa sulta tai kuuta taivaalta.

Mä oon sua varten tääl,

seison täs paikallaan .

Jotain niin painavaa, kun en sua pois päästää saa.