Maanantaissakin voi olla jotain hyvää

Tänään tulikin taas vietettyä paljon aikaa tallilla, sillä aamupäivä meni Naksun kanssa ja illalla pääsinkin Raijalle estetunnille! Hypättiin noin 70-80cm ja sain onneksi Saran niinkuin toivoinkin(ja sitä myös pyysin). Oli muuten paras ja hauskin tunti vähään aikaan, vaikkei ihan putkeen kyllä mennyt :D Kiitos siitä kuuluu myös Lauralle♥ Ensiviikolla me kaikki kolme, eli Janika, minä ja Laura mennään taas Raijalle. Selittää en oikein osaa, joten katsokaa kuvat.. Naksu kuvat c) Laura Kuisma ja muut kuvat c) Saara Kuisma. Kiitos kuvaajille :) Seuraavaksi siis kuvien vuoro:

Maastoilua parhaimmillaan

Maanantaina kävimme maastossa. Minä menin ensin Naksulla ja Janika meni Fillyllä edellä. Menimme saman lenkin kahdesti.. ensimmäisellä kerralla menimme vain käyntiä. Pientä pukittelua ja pystyyn hyppimistä lukuun ottamatta.. seuraavalla kerralla minä otin Fillyn ja laukkasimme yhden aika pitkän ylämäen. Kun tulin sen selästä alas, se hyppi pystyyn, syytä en tiedä koska sen jälkeen oli kumminkin täysin normaali. Lopuksi menimme hetkeksi kentälle ravailemaan, loppuraveja.
       
   Tallissa harjasimme hevoset. Putsasimme karsinat ja laitoimme hevosille loimet. Sitten veimme ne takaisin ulos. Lopuksi veimme hevosille lämmintä vettä tarhaan ja haimme karsinoihin purua.

Kuvissa söpöilee kaksivuotias arabitamma Oona :)

Hyvää joulua kaikille!! ♥

Yritystä löytyy

Janika&Naksu vasemmalla, minä&Filly oikeella :D

Olimme siis eilen, lauantaina tallilla. Menimme ilman satulaa, vaikka tiedossa olikin, ettei niiden askellajit ole mitkään tasaisimmat, eikä selkä mitä mukavin.. Selässä pysyttiin ja muutenkin varsinkin Fillyllä meni tosi hyvin!  Alussa otettiin yhteiskuvia selässä. 

Aluksi menimme tosi pitkään vain käyntiä, sillä kenttä oli aika jäässä.

Onneksi kenttä pehmeni tosi hyvin. Joten lopussa pääsimme laukkaamaan. 

Janika&Naksu. Huomioikaa söpöt vaaleanpunaiset pintelit ;)

Kun otimme ohjat, aloimme ravaamaan. Ajattelin ennen ravaamista, että tipun heti, mutta en edes meinannut lentää! Oli siinä ravissa sitten ihan kiva istua, kun siihen kunnolla tottui. Kenttä pehmeni ja suli onneksi hyvin ravailujen aikana, joten siinä voisi siis laukata.

Otin siis tilaisuuden hyväkseni, ja aloin laukkaamaan. Nostin laukan vain muutaman kerran, sillä laukkasin aina yhdellä kerralla kentän ympäri. Laukat meni tosi hyvin. Sen laukka oli oikeasti niin tasaista ettei sitä voi edes kuvitella. Se on jotain niin täydellistä! Laukkojen jälkeen vaihdoimme ja minä menin Naksulla vain käyntiä. Sillä oli nimittäin ollut vähän huono päivä....

Naksu<3

Paljon kaunista sanomatta jää, kun toisen menettää

7.12.2014

Liian usein kaikki kaunis päättyy kyyneliin,
Liian paljon kesken jää.
Pitäis elää kuin jokainen päivä ois viimeinen.

Perjantaina en voinut vastustaa kiusausta. Mun oli pakko päästä kattomaan sua. Ja sen mä myös tein.
Se saattoi olla virhe. Todellisuus iski päin kasvoja. Se ei ole terve vieläkään. Milloin se paranee? Kuka tietäis? Kuka osaisi auttaa? Mä en enää pystynyt siihen. En osannut auttaa sua silloin, kun apua tarvitsit. Mun piti luovuttaa sut muiden hoitoon, et saanut tarvitsemaas apua, mä oon siitä ikuisesti pahoillani.

Se ei ehkä parane ikinä

Se on vieläkin kipeä. Mulla on ikävä sitä.

Kerro mulle miten muka pystyis unohtamaan,
Miten tää muka tulee väliin?
Tää on vaan runoutta.
En pyydä maailmaa tai kuuta taivaalta.
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan. 

Kumpa paranisit. Sä ansaitsisit sen.  Kumpa ajassa vois palata taaksepäin.  Tai jatkaa siitä mihin sillon jäätiin, kaikki vois olla nyt hyvin. Voisin miettiä uudestaan mitä olisin voinut jättää tekemättä. Nyt siitä ei enää ole hyötyä. Voisin uhohtaa menneet,  aloittaa alusta.

Mutta ei, se ei ole mahdollista.

Se on vain sopeuduttava tähän hetkeen, tähän ratkaisuun, muuta ei nyt ole.

Sä olet ainutlaatuinen,  mitä vastaan tuleekaan,
Toista kaltaistas ei tuu milloinkaan.

Sun pitää parantua. Sä paranet kyllä. Ihan varmasti, sun on pakko. 

En enää koskaan päästäis sua pois,  en enää koskaan lähtis luotas pois. Niin heikko oon ilman sua, niin koditon ilman sua. En koskaan päästäis sua enää pois




Totuus oli se, että se ei ikinä parantunut. Kipu loppui keväällä 2015.

Tervetuloa Filly

Toivotetaan tervetulleeksi Filly.

Voisinpa vaikka aloittaa nimestä. Kutsumanimi on Äpy, mutta jotkin kutsuu Fillyksi. Niihin 'joihinkin' lasketaan myös meidät. Kutsumme sitä Fillyksi. Kokonimihän sillä on Filly's daydream.

Filly on rodultaan lv, ja iältään 12-vuotias. Se  asustelee yksityisellä tallilla lähellä meitä, jossa on kenttä ja isot karsinat ja hyvät tarhat. Hevosia tallissa asustaa yhteensä neljä. Saamme tehdä sen kanssa melkeinpä mitävain, käskynä oli vain että pitää aloittaa rennosti, taivutteluja ja sellaista. Ja saa hypätäkin vain matalia, joskus. Maastot tallin läheisyydessä on hyvät.

Tiettyjä päiviä ei olla sovittu, saamme siis käydä milloin vain, hyvä näin koska olen maailman huonoin noudattamaan tiettyjä päiviä.. Vielä ei olla käyty ratsastamassa, mutta ensiviikolla menemme.

Tämä oli oikeasti täydellinen mahdollisuus meille. Unelma, joka toteutui.

Mitä ikinä uskalsin toivoa, sain sen.