Ei, se ei toimi niin.

Mä teen tän kaiken, koska mun pitää.

Mä en saa mitään aikaseks. En oikeesti yhtään mitään.

Mä viikon alussa jo postasin teille viime viikon lauantaista. Se oli melkeen ajallaan kerrankin, mutta sitten kun tulis sellasen kunnollisen kuvallisen postauksen vuoro, niin jopas keksin paljon muuta tehtävää. Mun piti jo maanantaina siirtää kuvat koneelle, nut se on vaan jäänyt ja jäänyt.. VIHDOIN sain siirrettyä ne kuvat, mutta niiden blogiin lisääminenkin vaan venyy ja venyy. Jotenkin tuntuu ettei tää kirjoittaminen enää oo mulle mieluista, koska mä kirjotan vaan sillon kun viimestään on pakko. Se ei tuu enää luonnostaan, toisinkuin vaikka puoli vuotta sitten. Postausten laatu vaan huononee ja huononee. Multa loppuu aika kesken.

Mä en pysty panostamaan näihin tarpeeks. Must tuntuu et vaikka mä oon yrittänyt ja yrittänyt, niin silti. Raja tulee vastaan aina jossain kohti. Kaikki kai tietää sen kun vaikka kuinka yrittää, niin epäonnistuu. Voin kertoa et se on tosi turhauttavaa, mä nimittäin yritin. Useastikkin.
     Naksun kanssa täysin sama juttu. Mä yritin, mut mä en onnistunu. Tai satunnaisesti ehkä muutaman kerran, mutten tarpeeksi. Mä en vaan enää jaksa mennä tallille, turhaan. Se tuntuu turhalta, mä en onnistu, niin mä luovutan. Jos mä luovutan, niin sitten mä en varmaankaan luonnollisestikkaan käy enää tallilla.. Kumminkin, mä oon yrittänyt monta kertaa, oikeestaan koko syksyn. Kesästä lähtien. Heinäkuun 22. päivä, siitä asti on ollut tosi vaikeeta mulle. Syitä siihen mä en löydä kun yhen, Filly lähti. Mun paras ystävä. Mä mietin jo sillon, et pystynkö mä jatkaan Naksun liikuttamista, vai luovutanko mä? Mä jatkoin, mut en tiedä kannattiko. Hyötyikö siitä kukaan? Ei.
Naksun kanssa meillä on ollut ihan tosi paljon alamäkeä. Meillä sujuu aika harvoin hyvin. Sitten kun sujuu edes vähänkään hyvin, mä oon tosi tyytyväinen. Ulkopuolisen silmin meiän meno näyttää luultavasti tosi kamalalle, sitä se kai onkin, mjutta selkään tunnen kyllä kun Naksu liikkuu hyvin. Sitten kun me taas epäonnistutaan, mä luovutan. Mä en jaksa yrittää. Koska mä tiedän myös sen, että Naksun kanssa saman asian kertaus saa sen vaan hermostumaan. Silloin, niinä päivinä mun tekee usein mieli vaan laittaa Terhille viestiä et mä lopetan Naksun liikuttamisen. Kun mikään ei suju, niin ei tee mieli jatkaa. Mä jatkan aina vaan sen takia, että mä tiiän et se on Naksulle hyväksi, koska muuten se ei liikkuisi.

Ja mä tiiän mitä keväällä on luvassa.

"Se on vaan velvollisuus"

Mä uskoin, että tää vois sujua. Kun mä keskityn vaan Naksuun. Mutta eipä suju, mä kaipaan jokakerta Fillyn selkään. Sinne mä menin mielelläni, kenenkään ei ees tarvinnut kysyä. Naksun selkään mä meen, koska se on mun velvollisuus. Tosi harvoin nykyään. Ei oo halua eikä aikaa. Se on vaan velvollisuus, joka mun on hoidettava. Kun ei sitä muutkaan tee. Tai jos tekee, niin vielä harvemmin kuin minä. Se on mun tehtäväni täällä. Tehtävä, jota mä oon laiminlyönyt. Mä lupasin hoitavani tehtäväni kunnolla, mutta mitä sitten taas kävikään. Mä epäonnistuin, taas.
En tällä viikollakaan oo käynyt kertaakaan tallilla, mä en vaan jaksa.

Mä nyt toistan itteäni, mutta musta ei oo siihen. Se on liikaa mulle. Tällä hetkellä oikeesti jopa toi on liikaa, mulla ei riitä aika. Ehkä mulla on liikaa muuta elämää. Mut pitäiskö mun varata vähäisestä vapaa-ajastani aikaa jollekkin, josta en välitä sen kummemmin? Ei.
     Onks siinä mitään järkeä? Ei mun mielestä. Mä en oo ansainnut mitään tollasta, kun en mä osaa pitää asioistani sen vertaa huolta. Säälittävää.

Jos mä en tietäis keväästä, niin mä oisin jo varmaan lopettanut Naksun liikuttamisenkin. Mutta kai sekin tulee sitten kun sen aika on. Kun raja tulee vastaan.

Joskus raja tulee vastaan ihan liian aikaisin.

Paljon jää kesken, mut niin se vaan menee. Niin se on aina mennyt. Niin sen kuuluu mennä. Tää on elämää.

Mä toivon että mä en saa mitään valituksia, tähän blogiin liittyen. Mä teen kaiken mitä mä pystyn, se mikä ei oo helppoa, mä jätän tekemättä. Mä en onnistu. Mä en osaa. Periaatteessa mä kirjotan tätä itelleni. Silti, vaikka mä väitän jokakerta kirjoittavani tätä vain itselleni, niin miksi sitten otan tästä paineita? Ehkä se ei aivan mene niin.
Jos mä nyt lopetan tän tähän, niin miten mä selviän jatkossa. Kokonaan ilman blogia ja kirjoittamista.
Jos musta nyt tuntuu ettei tää kuulu mun elämään mitenkään, niin entä sittrn jatkossa.
Jos mä alan katumaan tän lopettamista,en mä voi palata ajassa taaksepäin.

Ei, se ei toimi niin.

Nyt mä en enää tiiä mitä mä teen. Mä lopetan. En mä oikeesti tiiä. Mun pitäis päättää, mut mä en osaa. Osaankoha mä mitään? En varmaan. Mä en pysty tähän.
Ei lisättävää, kiitos ja hei.

Otetaan ilo irti siitä ajasta, joka on meillä vielä jäljellä.

Mä jätän tän väliin

Kuulumisia mä en oo kertoillut pitkään aikaan, kun ei oo oikeen mittään mitä mä voisin teille kertoa. Tai tietty sellaset perus ratsastusjutut ja tallipäivät, mutta mä haluisin joskus jotain erilaista tänne.. Naksun kanssa on mennyt vähän vaihtelevasti, välillä hyvin ja toisinaan taas tosi huonosti. Ollaan menty ilman satulaa ja hölkkäilty satulalla, perus juttuja oikeestaan vain. Maastoon olis intoa lähteä, mutta empäs pääse, kun pimeä tulee ennenkuin ratsastamaan kerkeää.. Maastoilut jäävät näin arkisin ainakin vaan haaveeksi, viikonloput on sitten pyhitetty maastoilulle.
     Viime viikonloppuna olin parin kaverin kanssa perjantaina tekemässä iltatallia, kun tallinomistajalla(Anulla) oli synttärit, niin he lähtivät sitten kaupunkiin ja pyysivät meitä Janikan kanssa sitten tekemään iltatallia. Janika ei kumminkaan päässyt, niin menin sitten toisten kavereitten kanssa, joista oli onneksi vähän apua. Iltatallia tehdessä aika kului jotenkin tosi nopeesti ja aikaa menikin lopulta aika kiitettävästi..:D Saimme kumminkin possut, kanat, kissat, kanit, hevoset ja ponin ruokittua ja muutkin jutut(esim.karsinat siivottua yms) tietysti(vaikka olikin perjantai 13.!).

Lauantaina heti aamusta olikin sitten aamutallin vuoro. Sitä oltiin tekemässä Janikan kanssa kahdestaan. Vietiin hevoset tarhoihin, heinät niille ja Lopelle, sekä Papulle myös kaurat. Sitten katsottiin vedet ja siivottiin karsinat Seuraavana oli vuorossa kissojen, possujen, kanien ja kanojen ruokien vuoro. Veden tarkastuskierros myös tallin puolella, ja kanien häkkien siivous. Tosin kiinnostus siihen hommaan hävis parin häkin jälkeen ja niihin uudet purutkin lisättiin.
     Pikku töpselit(kolme kappaletta) sai vähän huomiota multa, kun syötin niille omenaa :D

Pikku possut saivat tosiaan myös kissoista oikein loistavia kavereita, tosin tämä ystävyyssuhde ei tainnut olla molemmin puoleinen.. Töpselit ois kyllä kovasti halunnut uusia kavereita ja aina kun joku kissoista erehty menemään pikku töpseleiden valtakuntaan niin joutuivat tietysti possupiirityksen kohteeksi..:D

Aamutalli siis itessään meni tosi hyvin, sielläkin kului tosi paljon aikaa(yheksältä mentiin ja yheltä lähettiin). Siivoiltiin tallia kumminkin, niin siihenkin sitä aikaa kului.

Tallilla muuten en oo käynyt todellakaan useasti, ja Naksulla vapaata kertynyt tositosipaljon, ihan liikaa. Tänään raahasin itseni kuitenkin tallille liikuttamaan Naksua. Mua vaan ärsyttää tosi paljon, kun lumet ei oo vielä tullut ja tarhat on ihan täynnä mutaa niin kiva on siinä yrittää puhistaa mutaa täynnä olevia jalkoja.. En kyllä tykkää tästä vuoden ajasta, en sitten yhtään. Ja joka kerta kun olen tallilla ollut, niin on satanut vettä. Tänäänkin satoi. Hölkkäiltiin vaan kentällä pitkällä ohjalla sellaset 35min. Ei mitään kovin kehuttavaa, ei ollenkaan. Naksulla oli energiaa aika paljon ja säikkyi jonkun verran, vaikka ikinä ennen ei ole mitään oikein säikkynyt. Ei säikähtänyt kumminkaan kuin kerran silleen "vähän enemmän". Kait jotain autoa mikä meni siinä vieressä.
Otin kaikki askellajit aika nopeesti molempiin suuntiin. Oikeestaan vaan sen verran, että poni kulkee suht.hyvin kaikissa askellajeissa. Laukassa pitkästä aikaa liikkui oikeesti hyvin eteen, ei tarttennut yhtään pyytää liikkumaan! Sinäänsä mä oon ihan tyytyväinen, mutta ite en oikeen missään vaiheessa ratsastanut kunnolla, "kunhan hölkkäiltiin".

Tosiaan on satanut melkein joka päivä ja jokapaikka on ihan märkä. Koiran kanssa lenkkeily sateella ei oo ihan mun juttu, mutta pitää sen koiran toki päässä liikkumaan jokapäivä. Ei mulla siinä vaiheessa oo oikeen vaihtoehtoja. Vähän kyllä ärsyttää kun koulussa on kokeita tosi paljon ja mulla on tuo koiran lenkkeilytys melkeempä joka päivä, kavereitakin pitäs keretä näkemään, niin tallilla käynti on taas jäänyt vähemmälle.. Ei kumminkaan sillä, kyllä mä tykkään lenkkeillä ton meiän koiran kans, muttakun muutakin olis kyllä kiva keretä vapaa-ajalla tekemään. Kerkeää jos kerkeää, jossen kerkeä niin se on sitten voivoi.

Kelpi kyllä lenkkeilee mieluusti sateellakin.

Maanantaina mulla oli synttärit, täytin siis tosiaan vasta 14... No kumminkin, menin mun kaverille suoraan koulusta, etten käynyt olleskaan kotona, niin sitten kun kotiin menin, tietämättä että siellä ketään olisi.. Kumminkin mun kaverit olikin järkänny mulle sellain "yllätyssynttärit", oikeestaan niitä oli kuulemma suunniteltu kolme viikkoa, ja mä en ollut huomannut mitään:D Oli oikeesti ihan mahtava ilta, kiitos teille❤

     Tiistaina oli sukulaiset kutsuttu kahville ja meitsi sai lahjoja.. :D Mitäs muutakaan sitä synttäreitten ideana olis? Noeivaan.

Tänää me oltiin mein koulun yläasteen(+kutoset)kans lappeenrannan urheilutalolla, kun meil oli sellain ns"urheilupäivä". Lajivaihtoehtoja oli aika paljon, mutta sillon kun me saatiin valita niin tietysti ne parhaat oli jo menny.. Mentiin yhen kaverin kans jousiammuntaan(..) ja sitten muutamien kans keilaukseen :p Saatiin siis valita kaks lajia, ja noi nyt oli parhaat mun mielesta mitä jälellä oli(paini,ammunta,miekkailu,taekwondo yms).

     Jousiammunta ei ollu oikeen mun laji, ja se oli mun mielestä tosi tylsää :D Pari vuoroa mä ammuin mut sit kyllästyin jo. Mä olin kuulemma iha luonnonlahjakkuus xd

Mun snapchat: reeta_erika

Keilailu nyt tietty oli kivempaa, vaikkei sitäkään ihan tosissaan otettu :D Se kumminkin on paljon kivempaa, ja meninkin ihan mielelläni sinne.

Vaihteeksi tosi sekavaa postausta, mutta tuntuu etten mä ossaa enää yhtään kirjottaa, joten nää postaukset nyt on vähän mitä on. Ei mulla muuta, kiitos ja hei.

Hän ei suostunut yhteistyöhön

Mä kelasin äsken, et enhän mä ookkaan julkassut vielä näitä kuvia. Mä kyllä muistin että olisin julkassut, mut en näköjään kummiskaan.. :D Tässä tulee siis parit joku aika sitten otetut kuvat, joltaan lauantailta LauKalta, pari kuvaa Naksusta ja musta(viimeviikolta) ja sitten jotain random kuvia muutama.. 

Pahoittelen tätä sekalaista järjestystä, koska mulla meni hermot ihan kokonaan kun mä näitä yritin järjestellä. Blogger ei halunnu tehdä ilmeisestikkään yhteistyötä mun kanssa. Vähän tosiaan myöhässä, maneesikuvat ei-niin tarkkoja, ja tota juu. Toivottavasti kelpaa kuitenkin :)

Naksu kuvat c.Janika

Kuvat musta c.Veera

Vili&mä kuvat c.Kata&Veera

Loput mun ottamia

Alkuun mulla oli takki päällä, mutta otin sen sitten pois

Tää mun ryhti kaikissa kuvissa ja kokoajan.. pitäis käyä useemmin keskittyä siihen.. :D

Nää kädet on kans aika järkyt, koittakaa kestää

Poni❤

Älkääkä ihmees ees kysykö miksi kuvailen mun villasukkia :D