Mä oon aina nähny paljon unia ja painajaisia. Pienempänä mun painajaiset liitty lähinnä pelottaviin ohjelmiin ja sellaseen.
Nyt vähän vanhempana mä oon sitä mieltä et unet ja painajaiset on ajatuksia jota sä oot kerryttäny sun mieleen etkä sanonu ääneen. Ne ei enää liity pelottaviin ohjelmiin, eikä elokuviin, ne liittyy mun omaan elämään. Mun pelkoihin, ja mun ajatuksiin.
Mä nään edelleen painajaisia tosi useesti, mä herään keskellä yötä siihen et mä itken, tai siihen että mua ahdistaa ja pelottaa. Ne unet vaan tuntuu niin todellisilta vielä sillonkin, kun mä oon jo hereillä.
Jos ja kun mä nukahan uudestaan, se vaan jatkuu. Mä pelkään mun unissa jatkuvasti, se pelko heijastuu mun omasta elämästä, siitä elämästä, jota mä elän kun mä oon hereillä.
Mul on kaks eri maailmaa, mun unimaailma ja todellisuus, ne ei vaan eroa enää toisistaan hirveästi.
Toki sä sanot mulle jokapäivä rakastavas mua, ja mulle tulee siitä aina jotenkin turvallinen fiilis. Sellanen olo et, hei mul on oikeesti joku joka välittää musta ja pitää mut turvassa.
Joku joka muistuttaa et mä oon hyvä just tälläsenä, mut entä jos mä en enää riitäkkään?
Entä jos joku päivä se toinen lähteekin pois, löytää jonkun paremman kun mä,
entä jos meiän tiet erkanee ja välit etääntyy.
Mä en pysyis enää kasassa, se pelottaa mua.
Mä oon antanu kaiken mitä mä voin, pidä siintä kiinni mä pyydän❤
Mul on usein tosi paha olo siitä, millanen mä oon. Kukaan meistä ei kai oo mitään supersankareita et kaikki sujuis aina hyvin, vaikka onhan meillä kaikilla niitä hyviäkin hetkiä, paljonkin. Mut välillä kaikki vaan tuntuu niin raskaalta, ettet pysty enää tsempata. Tuntuu siltä kun oisit mokannut kaiken ja menettänyt kaiken, ihan kaiken. Sä tiput pohjalle, mut sieltä sun on vaan noustava, aina uudelleen. Aika kliseistä, mut elämä on ku vuoristorataa, huipultakaan ei oo matka kuin vain alaspäin.
Mietin välillä miten mulla voi olla edelleen joku johon turvautua kun on hankalaa, jolle jakaa ilot kun on helpompaa?
Anna anteeks, mä en oo täydellinen, mä oon kaukana siintä, mut silti mä yritän parhaani. Aina.
Mä vaan oon niin mustasukkanen kaikesta, et on vaan hankalaa esittää välillä et kaikki on ihan ok.
Joskus sitä tuntee olonsa heikoksi, joskus ei ihminenkään pysy enää kasassa.
