Ei meistä mitään tuu.

Välillä mustakin tuntuu et kaikki menis perseellee, mut pakko myöntää et saa hurjast motii ku kattelee vähän noita viime talvisia kuvia.. Tuntuu et on onnistunu jossakin. Jos monta kertaa menee hyvin, niin ei se voi olla vaan tuurista kiinni, eihän? Mä oon ehkä oppinu jotain. Tai sitten se on oikeesti pelkkää tuuria, ja sitten ei tee mieli jatkaa jollei ikinä onnistu. Onnistuminen vie aikaa. Mä oon monta kertaa joutunu oppimaan sen tässä kuluneen vuoden aikana. Okei jos tarkkoja ollaan, vuosi sitten mulla oli vielä Timi. Joten ei meillä tätä aikaa olekkaan ollut kuin 10kuukautta, tai yksitoista. Se tuntuu jotenkin pitkältä ajalta, tai ehkei kuitenkaan. Vuodessa kuitenkin kerkeää oppia tosi paljon. Riippuu toki mitä haluaa, Naksun kanssa mä oon ainakin oppinut sitä sun tätä.

Just kun mä sanoin että onnistuminen vie paljon aikaa, mä rupesin miettimään sitä vähän tarkemmin. Tosiaan Naksun mä oon tuntenut reilu 10kuukautta. ensimmäiset 7kuukautta meni tosi surkeesti. Jokaisen treenin jälkeen mä mietin et miks mä teen tätä? Miksi mä edes yritän? Mietin joka kerta, miksi? Miksi mikään ei onnistu? Mut mä tajusin sen vasta hetki sitten. Mä en yrittänyt tarpeeksi, mä en osannut. Mä oon aina ollut sellanen ihminen, joka luovuttaa tosi helposti. Se ei oo ollenkaan hyvä juttu. Jos joku ei heti onnistu, niin mä luovutan.
Viimeset 2kuukautta on mennyt mun mielestä Naksun kanssa tosi hyvin. Eroa kuvissa ei huomaa kovinkaan helposti, paitsi käynnissä. Mutta mä tunnen sen ite. Mä huomaan niin selkeesti selästä käsin eron entiseen. Toi hevonen on itessään kehittynyt tosi paljon. Se on saanut lisää lihaksia ja jaksaa kantaa itteään jo paremmin. Juoksuttaessakin on selvää eroa entiseen, ei tarvi muuta kun sanoa (esim) "Ravia!" ja poni jo ravaa tyytyväisenä eteenpäin. Mä en nyt voi muuta kun kehua tota mahtavaa otusta.
Mut silti se ei vie Fillyn paikkaa, meiltä loppuu Naksun kanssakin aika ennenku päästäs siihen pisteeseen että siitä tulis mulle yhtä tärkee kun Filly. Mut nyt mä en siitä sano ton enempää. Poni oli kumminkin paras, ei sitä noinvaan unoha.

Vasempi on Naksulle paljon helpompi suunta, jonka seurauksena oikealle treenaaminen jää vähemmälle. Vaikka mä tiedän että sen pitäs olla just toisin päin..
Naksun ravi ei oo enää sellasta kaahottamista, paitsi välillä hypätessä. Mutta pääosin mun mielestä jo aika hyvää. Takapää ei oo vielä mukana kovinkaan hyvin, enkä tiiä että päästäänkö me edes ikinä sinne asti, aina voi yrittää. Laukkaa mä kuvailen tosi useesti sanoilla "muulilaukkaa", se kuvaa sitä tosi hyvin. En mä osaa sitä muutenkaan kuvailla, siitä voi ite sitten päätellä. Vasemmalle "normihevosen" laukka on jo aika yleistä. Eli siis kehitystä on, ja paljonkin. Käynti on kehittynyt tosi paljon, ei ole enää laahustavaa, kantaa itteään paremmin. Peräänannosta mä en vielä puhuis, mutta muoto tulee jo pätkittäin.

Mä niin tykkään tästä ponista♥

Tänään mä meen Janikan kanssa tallille, vielä ei oo oikeen tietoa, mitä tehään. Naksun omistajan(Terhin) kaveri tulee vähän ratsastamaan Naksulla, mut ei mee kauan niin mä sitten jatkan sen jälkeen. Postausta voisin tältäkin päivältä koittaa väsätä, kattoo mitä siintäki tulee :D