Sekalaiset ajatukset julki

Noniin. Toinen postaus tänään.
Nyt tulee sekavaa tekstiä. Mun ajatukset on kai yhtä sekavia. Tää koko päivä on menny sellasessa usvassa, en oo tajunnu mistään mitään.
Illansuussa oli pakko päästä tallille. Jo kymmenen minuutin kuluttua siitä päätöksestä oltiin jo menossa.
Janika myös mukana. Matka tallille meni normaalia hiljaisemmin, joka oli ihan odotettavissakin..

Nyt vietän nää mein yhteiset viimeiset päivät aika tiiviisti tallilla. Huomenna mennään varmaan uittamaan, jos sää sallii. Ja joku päivä vielä me hypätään, poni nauttii siitä niin paljon, ihan pakko.
Mun ajatukset on niin sekavia, ettei tästä kirjottamisesta tuu mitään, en suosittele ainakaan enää pidemmälle lukemaan..

Tänään mä rapsuttelin Äpyä super paljon, se on sen ansainnut♥ Venyteltiin herkkujen kanssa, tietty.
Käytiin metässä kävelemässä ja ravailemassa, vauhtia kyllä riitti, hassu poni.
Metsäkäppäilyjen jälkeen vaihdettiin päitset suitsiin ja suunnattiin kentälle köpöttelemään.
Poni oli ihan super, niinkun melkein aina. Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka mahtava toi on ja kuinka paljon mä jään sitä kaipaamaan♥
Mut kaikesta on aina selvitty, joten ehkä tästäkin. Tän menetys vie kyl isoimman palan mun sydämmestä, tiiän kuitenkin, että en tuu näkemään sitä enää ikinä ja koettu on eniten ikinä.

Mutta yks ajatus lohduttaa mua, sen on parempi olla muualla, kuin täällä maan päällä. Meidän maailmassa. Toisaalla sillä on kaikki hyvin, siellä se ei tunne kipua, yhtään.
     Ja muistot. Ne säilyy ikuisesti, ei häviä mihinkään. Mä en ainakaan voi ikinä unohtaa ikinä tota meiän yhteistä aikaa. Siihen liitty paljon kaikkea. Onnistumista ja epäonnistumista, iloa ja surua.
Kaikki on ollut niin mahtavaa. Ei näin voi oikeesti käydä.
Ei tää oo enää todellista. Ei voi olla mahdollista.
Miksi juuri mulle käy näin, joudun kestämään sen kaiken, nää rakkaimmat ei ikinä säily mun elämässä kauaa.
Alkuun mä ajattelin kauan, että Timi on mulle se tärkein, mutta mitä kävikään?
Filly valloitti mun sydämen ja Timi jäi taka-alalle. Ei sillä, etteikö Timi olisi edelleen mulle tärkeä, on se.

Meidän viimeisinä päivinämme teemme kaikkea kivaa. Kaikkea, josta me molemmat tykätään.
Käydään uimassa, hypätään, maastoillaan ja mennään kaulanarulla.
Filly saa elää mukavat viimeiset päivät. Tehden sitä, mistä tykkää. Se on vähintä mitä voin sille tarjota.

Tänään tallilta tullessa polveni sai vähän osumaa ja sen taittaminen ei tule kuuloonkaan ja kävely on hankalaa, huomenna suuntaan silti tallille, vaikka vaan rapsuttelemaan parasta♥